Jumalani! Anna minulle viisautta! Ole minulle armollinen! Varjele minua ja läheisiäni! Anna minulle rauha sydämeen! Varjele minua vaaroilta ja pahalta! Anna minulle, mitä tarvitsen! Auta!
Ahdingossa tulee huudettua avuksi Jumalaa. Kun ikävät asiat kasautuvat painavana taakkana niskan päälle, nujertuu vahvinkin mieli. Elämä on pelkkä harmaa mytty, kuin kasa harmaata villalankaa lattialla, jota kukaan ei ota käsiinsä ja keri takaisin kerälle, saati tee vyyhdiksi uudelleen. Langanpäätkin ovat kadonneet jonnekin mytyn alle. Silloin ovat kädet tiukasti ristissä armoa anoen ja suu huutaa pyyntöä pyynnön perään.
-Kyllä, taivaan postilaatikossa kilahtaa. Huomenna jo helpottaa. Muistuu mieleen, että kaikki on otettava vastaan, mitä annetaan. Ei ole helppoa ajatella, että asiat voisivat olla hullumminkin, mutta niin se vain on. Ja mieleen muistuu rukous "Jumala, anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne jotka voin ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan." Rukous auttaa ja toinen langanpää löytyy jo lankakasan keskeltä.
Liekö selviytymiskeino vai sitä viisautta Jumalalta, mutta sitä huomaa, että jokaisella vastoinkäymisellä on toinenkin puoli. Jokaisesta asiasta ja tapahtumasta seuraa jotain uutta ja se, miten me siihen uuteen asennoidumme on meistä itsestä kiinni.
Minä huomasin maanantaiaamuna työmatkalla, kuinka kauniiksi Jumala on luonutkaan syksyn. Kun Kyröjoki virtaa ja sen vesi kylpee ruskan väreissä, ei voi kuin ihmetellä Jumalan ihmettä, Jumalan kätten töitä ja kiittää siitä, että saa kokea sen.
Kiitos Jumalani luonnon kauneudesta! Kiitos kun autat minua näkemään ja huomaamaan kättesi työn! Kiitos terveydestä, läheisistä ja kaikesta, mitä minulla on! Kiitos, eihän minulta oikeastaan puutukaan mitään, koska minulla on rukous - portti luoksesi. Kiitos!
Jostain kumman syystä lankamytyn harmaa sävy alkaa muuttua väriloistoksi, syksyn ruskan väriloistoksi. Joku on myös alkanut keriä myttyä kerälle, selvittää sotkua takaisin vyyhdiksi. Huomaan piteleväni kädessä kultaista lankaa, kultaista kuin syksyn kullankeltaisiksi värjäämät koivunlehdet. -Kultaista elämän lankaa. Minkä värinen sinun lankasi on tänään?
Elämän pienet ilot
Jokainen päivä on täynnä
hienoja hetkiä,
elämän pieniä iloja.
Oletko sinä löytänyt tänään
elämän pieniä iloja?
Mieti, mistä sinä iloitset.
Ystävistä?
Työstä, jota teet?
Luonnosta: linnun laulusta tai
kauniista lumihiutaleesta?
Elämässä on paljon asioita,
joista voi saada iloa.
Ne asiat on vain löydettävä!
Jumala ei luonut ihmistä
elämään murheellisena.
Myös ilo kuuluu elämään.
Jumala loi kauniin maailman,
jossa jokaisella on oikeus elää;
jossa on paljon asioita,
joista voi iloita.
(Pertti Rajala)
-Soile
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti